Tobit
10:1 Mutta hänen isänsä Tobit laski joka päivä, ja milloin matkapäivät
olivat vanhentuneet, eivätkä ne tulleet,
10:2 Silloin Tobit sanoi: "Ovatko he pidätettyinä?" tai onko Gabael kuollut, eikä ole
mies antaa hänelle rahaa?
10:3 Sen tähden hän katui suuresti.
10:4 Silloin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Poikani on kuollut, sillä hän viipyy kauan; ja
hän alkoi itkeä häntä ja sanoi:
10:5 Nyt en välitä mistään, poikani, koska olen päästänyt sinut menemään, valon
minun silmäni.
10:6 Jolle Tobit sanoi: "Ole hiljaa, älä välitä, sillä hän on turvassa."
10:7 Mutta hän sanoi: vaikene äläkä petä minua; poikani on kuollut. Ja
hän meni joka päivä sille tielle, jota he kulkivat, eikä syönyt lihaa
päivällä, eikä lakannut koko yönä itkemästä poikaansa Tobiasta,
kunnes häiden neljätoista päivää olivat kuluneet, jotka Raguelilla oli
vannonut, että hänen pitäisi viettää siellä. Silloin Tobias sanoi Raguelille: anna minun mennä,
sillä isäni ja äitini eivät enää katso näkevänsä minua.
10:8 Mutta hänen appinsa sanoi hänelle: "Jää minun luokseni, niin minä lähetän."
isäsi, ja he ilmoittavat hänelle, kuinka sinun asiat sujuvat.
10:9 Mutta Tobias sanoi: ei; mutta anna minun mennä isäni luo.
10:10 Silloin Raguel nousi ja antoi hänelle vaimonsa Saaran ja puolet omaisuudestaan,
palvelijoita, karjaa ja rahaa:
10:11 Ja hän siunasi heidät ja lähetti heidät pois sanoen: taivaan Jumala, anna
vauras matka teille, lapseni.
10:12 Ja hän sanoi tyttärelleen: "Kunnioita isääsi ja anoppiasi,
jotka ovat nyt sinun vanhempasi, että saisin kuulla sinusta hyvän sanoman. Ja hän
suuteli häntä. Edna sanoi myös Tobiakselle: "Taivaan Herra ojenna sinut,
rakas veljeni, ja anna minun nähdä tyttäreni lapsesi
Saara, ennenkuin kuolen, iloitakseni Herran edessä: katso, minä teen
tyttäreni sinulle erityisellä luottamuksella; missä ovat, älä rukoile häntä
paha.