Psalmit
137:1 Babylonin jokien varrella me istuimme ja itkimme, kun me
muisti Siion.
137:2 Me ripustimme harppumme pajuihin niiden keskelle.
137:3 Sillä siellä ne, jotka veivät meidät vangiksi, vaativat meiltä laulua; ja
ne, jotka meitä huijasivat, vaativat meiltä iloa ja sanoivat: Laula meille yksi niistä
Siionin lauluja.
137:4 Kuinka me veisaamme Herran laulua vieraassa maassa?
137:5 Jos minä unohdan sinut, oi Jerusalem, niin unohda minun oikea käteni hänen viekkautensa.
137:6 Jos en sinua muista, tarttukoon kieleni suuni kattoon;
jos en mieluummin Jerusalemia ylittää suurimman iloni.
137:7 Muista, Herra, Edomin lapsia Jerusalemin päivänä; WHO
sanoi: Nosta se, nosta se, jopa sen perustukseen asti.
137:8 Oi Babylonin tytär, joka olet hävitettävä; onnellinen hän on siitä
palkitsee sinut niinkuin olet meitä palvellut.
137:9 Onnellinen on se, joka ottaa ja iskee lapsesi niitä vastaan
kiviä.