Psalmit 42:1 Niinkuin peura kaipaa vesipuroja, niin kaipaa minun sieluni sitä sinä, oi Jumala. 42:2 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa; milloin minä tulen ja? ilmestyä Jumalan eteen? 42:3 Kyyneleeni ovat olleet minun ruokani päivin ja öin, kun he jatkuvasti sanovat minulle: Missä on sinun Jumalasi? 42:4 Kun minä näitä muistan, vuodatan sieluni minuun; sillä minä olin mennyt väkijoukon kanssa minä menin heidän kanssaan Jumalan huoneeseen äänen kanssa ilon ja ylistyksen, joukon kanssa, joka pyhitti. 42:5 Miksi olet masentunut, sieluni? ja miksi olet minussa levoton? toivo Jumalaan, sillä minä vielä ylistän häntä hänen avustansa kasvot. 42:6 Oi Jumalani, minun sieluni on masentunut minuun; sentähden minä muistan sinua Jordanin maasta ja hermonilaisista Misarin kukkulalta. 42:7 Syvyys huutaa syvyyteen vesinokosi pauhinassa: kaikki sinun aaltosi ja sinun kourusi ovat menneet ylitseni. 42:8 Mutta Herra käskee armonsa päivällä ja sisälle sinä yönä hänen laulunsa on minun kanssani, ja minun rukoukseni on minun Jumalani elämää. 42:9 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: miksi olet unohtanut minut? miksi menen surevat vihollisen sorron vuoksi? 42:10 Niinkuin miekka luissani, viholliseni herjaavat minua; kun he sanovat joka päivä minulle: Missä on sinun Jumalasi? 42:11 Miksi olet masentunut, sieluni? ja miksi olet levoton sisälläsi minä? toivo Jumalaan, sillä minä vielä ylistän häntä, joka on terve kasvoni ja Jumalani.