Psalmit
42:1 Niinkuin peura kaipaa vesipuroja, niin kaipaa minun sieluni sitä
sinä, oi Jumala.
42:2 Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa; milloin minä tulen ja?
ilmestyä Jumalan eteen?
42:3 Kyyneleeni ovat olleet minun ruokani päivin ja öin, kun he jatkuvasti sanovat
minulle: Missä on sinun Jumalasi?
42:4 Kun minä näitä muistan, vuodatan sieluni minuun; sillä minä olin mennyt
väkijoukon kanssa minä menin heidän kanssaan Jumalan huoneeseen äänen kanssa
ilon ja ylistyksen, joukon kanssa, joka pyhitti.
42:5 Miksi olet masentunut, sieluni? ja miksi olet minussa levoton?
toivo Jumalaan, sillä minä vielä ylistän häntä hänen avustansa
kasvot.
42:6 Oi Jumalani, minun sieluni on masentunut minuun; sentähden minä muistan sinua
Jordanin maasta ja hermonilaisista Misarin kukkulalta.
42:7 Syvyys huutaa syvyyteen vesinokosi pauhinassa: kaikki sinun aaltosi
ja sinun kourusi ovat menneet ylitseni.
42:8 Mutta Herra käskee armonsa päivällä ja sisälle
sinä yönä hänen laulunsa on minun kanssani, ja minun rukoukseni on minun Jumalani
elämää.
42:9 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: miksi olet unohtanut minut? miksi menen
surevat vihollisen sorron vuoksi?
42:10 Niinkuin miekka luissani, viholliseni herjaavat minua; kun he sanovat
joka päivä minulle: Missä on sinun Jumalasi?
42:11 Miksi olet masentunut, sieluni? ja miksi olet levoton sisälläsi
minä? toivo Jumalaan, sillä minä vielä ylistän häntä, joka on terve
kasvoni ja Jumalani.