Job 2:1 Taas tuli päivä, jolloin Jumalan pojat tulivat esittäytymään Herran edessä, ja myös Saatana tuli heidän keskuuteensa esittelemään itsensä HERRAN edessä. 2:2 Ja Herra sanoi saatanalle: mistä sinä tulet? Ja Saatana vastasi Herra ja sanoi: "Käytöstä maan päällä, ja." kävelemällä siinä ylös ja alas. 2:3 Ja Herra sanoi saatanalle: Oletko ajatellut palvelijaani Jobia? Hänen kaltaistaan ei ole maan päällä, täydellinen ja oikeamielinen mies joka pelkää Jumalaa ja välttelee pahaa? ja silti hän pitää kiinni omastaan nuhteettomuus, vaikka yllytit minut häntä vastaan, tuhotaksesi hänet ulkoa syy. 2:4 Ja saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Iho nahasta, niin, kaikki mitä ihmisellä on tahto, jonka hän antaa henkensä edestä. 2:5 Mutta ojenna nyt kätesi ja koske hänen luutaan ja lihaansa ja häneen kiroaa sinua kasvoillesi. 2:6 Ja Herra sanoi saatanalle: katso, hän on sinun käsissäsi; mutta pelasta hänen elämää. 2:7 Niin saatana lähti Herran edestä ja löi Jobia kipeät paiseet jalkapohjasta kruunuun asti. 2:8 Ja hän otti itselleen ruukkumurun raaputtaakseen itsensä; ja hän istui tuhkan sekaan. 2:9 Silloin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Säilytätkö vielä nuhteettomuuttasi?" kiroa Jumalaa ja kuole. 2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut kuin yksi tyhmistä naisista puhuu. Mitä? saammeko hyvää Jumalan kädestä, ja saammeko ei ota vastaan pahaa? Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan. 2:11 Kun Jobin kolme ystävää kuulivat kaikesta tästä pahasta, joka oli tapahtunut hän, he tulivat kukin omasta paikastaan; Temanilainen Elifas ja Bildad Suhilainen ja Sofar naamalainen, sillä he olivat tehneet an tapaamisen yhdessä tulla suremaan hänen kanssaan ja lohduttamaan häntä. 2:12 Ja kun he nostivat silmänsä kauas eivätkä tunteneet häntä, he korottivat äänensä ja itkivät; ja he repäisivät kullekin vaippansa sirottivat tomua heidän päänsä päälle taivasta kohti. 2:13 Niin he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan puhunut hänelle sanaakaan; sillä he näkivät hänen murheensa olevan suuri loistava.