Job
2:1 Taas tuli päivä, jolloin Jumalan pojat tulivat esittäytymään
Herran edessä, ja myös Saatana tuli heidän keskuuteensa esittelemään itsensä
HERRAN edessä.
2:2 Ja Herra sanoi saatanalle: mistä sinä tulet? Ja Saatana
vastasi Herra ja sanoi: "Käytöstä maan päällä, ja."
kävelemällä siinä ylös ja alas.
2:3 Ja Herra sanoi saatanalle: Oletko ajatellut palvelijaani Jobia?
Hänen kaltaistaan ei ole maan päällä, täydellinen ja oikeamielinen mies
joka pelkää Jumalaa ja välttelee pahaa? ja silti hän pitää kiinni omastaan
nuhteettomuus, vaikka yllytit minut häntä vastaan, tuhotaksesi hänet ulkoa
syy.
2:4 Ja saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Iho nahasta, niin, kaikki mitä
ihmisellä on tahto, jonka hän antaa henkensä edestä.
2:5 Mutta ojenna nyt kätesi ja koske hänen luutaan ja lihaansa ja häneen
kiroaa sinua kasvoillesi.
2:6 Ja Herra sanoi saatanalle: katso, hän on sinun käsissäsi; mutta pelasta hänen
elämää.
2:7 Niin saatana lähti Herran edestä ja löi Jobia
kipeät paiseet jalkapohjasta kruunuun asti.
2:8 Ja hän otti itselleen ruukkumurun raaputtaakseen itsensä; ja hän istui
tuhkan sekaan.
2:9 Silloin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Säilytätkö vielä nuhteettomuuttasi?"
kiroa Jumalaa ja kuole.
2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut kuin yksi tyhmistä naisista
puhuu. Mitä? saammeko hyvää Jumalan kädestä, ja saammeko
ei ota vastaan pahaa? Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.
2:11 Kun Jobin kolme ystävää kuulivat kaikesta tästä pahasta, joka oli tapahtunut
hän, he tulivat kukin omasta paikastaan; Temanilainen Elifas ja
Bildad Suhilainen ja Sofar naamalainen, sillä he olivat tehneet an
tapaamisen yhdessä tulla suremaan hänen kanssaan ja lohduttamaan häntä.
2:12 Ja kun he nostivat silmänsä kauas eivätkä tunteneet häntä, he
korottivat äänensä ja itkivät; ja he repäisivät kullekin vaippansa
sirottivat tomua heidän päänsä päälle taivasta kohti.
2:13 Niin he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä,
eikä kukaan puhunut hänelle sanaakaan; sillä he näkivät hänen murheensa olevan suuri
loistava.