Tuomarit 2:1 Ja Herran enkeli nousi Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minä tein lähteäksesi Egyptistä ja tuomaan sinut siihen maahan, jonka minä vannokaa isillenne; ja sanoin: en koskaan riko liittoani kanssani sinä. 2:2 Älkääkä tehkö liittoa tämän maan asukkaiden kanssa; sinun tulee heittäkää maahan heidän alttarinsa, mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Miksi te olette? tehnyt tämän? 2:3 Sentähden minä myös sanoin: en minä aja heitä pois teidän tieltänne; mutta ne ovat kuin orjantappurat kyljessäsi, ja heidän jumalansa ovat ansa sinulle. 2:4 Ja tapahtui, kun Herran enkeli puhui nämä sanat kaikki Israelin lapset, että kansa korotti äänensä, ja itki. 2:5 Ja he kutsuivat sen paikan nimeksi Bokim, ja he uhrasivat siellä HERRAN tykö. 2:6 Ja kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät Israelin lapset kaikki mies perintöönsä ottaakseen maan omakseen. 2:7 Ja kansa palveli Herraa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina päivinä vanhimmista, jotka elivät kauemmin Joosuan, joka oli nähnyt kaikki suuret teot Herra, jonka hän teki Israelille. 2:8 Ja Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sata kymmenen vuotta vanha. 2:9 Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa rajalle Timnatheresiin Efraimin vuori Gaasin kukkulan pohjoispuolella. 2:10 Ja myös koko se sukupolvi koottiin isiensä tykö, ja siellä Heidän jälkeensä nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä vieläkään ne teot, jotka hän oli tehnyt Israelille. 2:11 Ja Israelin lapset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja palvelivat Baalim: 2:12 Ja he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka vei heidät ulos Egyptin maasta ja seurasivat muita jumalia, kansan jumalia jotka olivat heidän ympärillään, kumarsivat heitä ja vihasivat HERRA vihaan. 2:13 Ja he hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja Astarottia. 2:14 Ja Herran viha kuumeni Israelia kohtaan, ja hän pelasti heidät ryöstäjien käsiin, jotka tuhosivat heidät, ja hän myi ne vihollistensa käsiä ympäri, niin etteivät he enää voineet seisoa vihollistensa edessä. 2:15 Mihin tahansa he lähtivät, Herran käsi oli heitä vastaan, sillä pahaa, niinkuin Herra oli sanonut ja niinkuin Herra oli heille vannonut he olivat hyvin ahdistuneita. 2:16 Mutta Herra herätti tuomareita, jotka vapauttivat heidät maasta niiden käsi, jotka hemmottivat heidät. 2:17 Ja silti he eivät totelleet tuomareitaan, vaan menivät a haureemassa muita jumalia ja kumartaen heitä; he kääntyivät nopeasti pois tieltä, jolla heidän isänsä kulkivat, totellen käskyä HERRAN käskyt; mutta he eivät niin tehneet. 2:18 Ja kun Herra nosti heille tuomareita, niin Herra oli heidän kanssaan tuomitsi ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina päivinä Tuomarista, sillä se katui Herraa heidän ohitsensa huokauksen tähden niiden syy, jotka sorsivat heitä ja kiusastivat heitä. 2:19 Ja tapahtui, kun tuomari oli kuollut, he palasivat ja turmelivat itseään enemmän kuin isänsä seuraamalla muita jumalia palvella heitä ja kumartaa heitä; he eivät lopettaneet omaansa tekemisistään eikä heidän itsepäisestä tavastaan. 2:20 Ja Herran viha kuumeni Israelia vastaan; ja hän sanoi: Koska että tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä hänelle käskin isät, ettekä ole kuulleet minun ääntäni; 2:21 Minäkään en tästä lähtien karkoita ketään kansojen edestä jonka Joosua jätti kuollessaan: 2:22 että minä heidän kauttaan koettelen Israelia, pitävätkö he tietä HERRA vaeltamaan siinä, niinkuin heidän isänsä pitivät sen, tai ei. 2:23 Sentähden Herra jätti nuo kansat karkoittamatta niitä kiireesti; eikä hän antanut niitä Joosuan käsiin.