Tuomarit
2:1 Ja Herran enkeli nousi Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minä tein
lähteäksesi Egyptistä ja tuomaan sinut siihen maahan, jonka minä
vannokaa isillenne; ja sanoin: en koskaan riko liittoani kanssani
sinä.
2:2 Älkääkä tehkö liittoa tämän maan asukkaiden kanssa; sinun tulee
heittäkää maahan heidän alttarinsa, mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Miksi te olette?
tehnyt tämän?
2:3 Sentähden minä myös sanoin: en minä aja heitä pois teidän tieltänne; mutta
ne ovat kuin orjantappurat kyljessäsi, ja heidän jumalansa ovat ansa
sinulle.
2:4 Ja tapahtui, kun Herran enkeli puhui nämä sanat
kaikki Israelin lapset, että kansa korotti äänensä, ja
itki.
2:5 Ja he kutsuivat sen paikan nimeksi Bokim, ja he uhrasivat siellä
HERRAN tykö.
2:6 Ja kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät Israelin lapset kaikki
mies perintöönsä ottaakseen maan omakseen.
2:7 Ja kansa palveli Herraa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina päivinä
vanhimmista, jotka elivät kauemmin Joosuan, joka oli nähnyt kaikki suuret teot
Herra, jonka hän teki Israelille.
2:8 Ja Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli
sata kymmenen vuotta vanha.
2:9 Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa rajalle Timnatheresiin
Efraimin vuori Gaasin kukkulan pohjoispuolella.
2:10 Ja myös koko se sukupolvi koottiin isiensä tykö, ja siellä
Heidän jälkeensä nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä vieläkään
ne teot, jotka hän oli tehnyt Israelille.
2:11 Ja Israelin lapset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja palvelivat
Baalim:
2:12 Ja he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka vei heidät ulos
Egyptin maasta ja seurasivat muita jumalia, kansan jumalia
jotka olivat heidän ympärillään, kumarsivat heitä ja vihasivat
HERRA vihaan.
2:13 Ja he hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja Astarottia.
2:14 Ja Herran viha kuumeni Israelia kohtaan, ja hän pelasti heidät
ryöstäjien käsiin, jotka tuhosivat heidät, ja hän myi ne
vihollistensa käsiä ympäri, niin etteivät he enää voineet
seisoa vihollistensa edessä.
2:15 Mihin tahansa he lähtivät, Herran käsi oli heitä vastaan, sillä
pahaa, niinkuin Herra oli sanonut ja niinkuin Herra oli heille vannonut
he olivat hyvin ahdistuneita.
2:16 Mutta Herra herätti tuomareita, jotka vapauttivat heidät maasta
niiden käsi, jotka hemmottivat heidät.
2:17 Ja silti he eivät totelleet tuomareitaan, vaan menivät a
haureemassa muita jumalia ja kumartaen heitä; he kääntyivät
nopeasti pois tieltä, jolla heidän isänsä kulkivat, totellen käskyä
HERRAN käskyt; mutta he eivät niin tehneet.
2:18 Ja kun Herra nosti heille tuomareita, niin Herra oli heidän kanssaan
tuomitsi ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina päivinä
Tuomarista, sillä se katui Herraa heidän ohitsensa huokauksen tähden
niiden syy, jotka sorsivat heitä ja kiusastivat heitä.
2:19 Ja tapahtui, kun tuomari oli kuollut, he palasivat ja
turmelivat itseään enemmän kuin isänsä seuraamalla muita jumalia
palvella heitä ja kumartaa heitä; he eivät lopettaneet omaansa
tekemisistään eikä heidän itsepäisestä tavastaan.
2:20 Ja Herran viha kuumeni Israelia vastaan; ja hän sanoi: Koska
että tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä hänelle käskin
isät, ettekä ole kuulleet minun ääntäni;
2:21 Minäkään en tästä lähtien karkoita ketään kansojen edestä
jonka Joosua jätti kuollessaan:
2:22 että minä heidän kauttaan koettelen Israelia, pitävätkö he tietä
HERRA vaeltamaan siinä, niinkuin heidän isänsä pitivät sen, tai ei.
2:23 Sentähden Herra jätti nuo kansat karkoittamatta niitä kiireesti;
eikä hän antanut niitä Joosuan käsiin.