Isaiah 33:1 Voi sinua, joka ryöstelet, etkä ole ryöstetty; ja välittää petollisesti, eivätkä he tehneet sinua petollisesti! kun sinä lakkaa turmelemasta, sinä tulet saaliiksi; ja kun teet an lopettaa petollisen kohtelun, he kohtelevat sinua petollisesti. 33:2 Herra, ole meille armollinen; me olemme odottaneet sinua: ole heidän käsivarsi joka aamu meidän pelastuksemme myös hädän hetkellä. 33:3 Melun äänessä kansa pakeni; itsesi kohottamiseksi kansakunnat olivat hajallaan. 33:4 Ja sinun saaliisi kootaan niinkuin toukka. niinkuin heinäsirkat juoksevat heidän päällensä. 33:5 Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudella, hän on täyttänyt Siionin tuomio ja vanhurskaus. 33:6 Ja viisaus ja tieto on sinun aikasi vakauteen, ja pelastuksen voima: Herran pelko on hänen aarre. 33:7 Katso, heidän urhoonsa huutavat ulkona: rauhan lähettiläitä itkee katkerasti. 33:8 Valtatiet ovat autioina, vaeltaja lakkaa, hän on särkenyt liiton, hän on halveksinut kaupunkeja, hän ei katso ketään. 33:9 Maa suree ja kuivuu; Libanon häpeää ja hakattu maahan. Sharon on kuin erämaa; ja Basan ja Karmel pudistivat pois omansa hedelmiä. 33:10 Nyt minä nousen ylös, sanoo Herra; nyt minut korotetaan; nyt nostan itse ylös. 33:11 Te tulette raskaaksi akanoita, te synnytätte oljenne: teidän henkänne, niinkuin tuli, kuluttaa sinut. 33:12 Ja kansa tulee olemaan kuin kalkin poltto, niinkuin orjantappurat leikatut ne poltetaan tulessa. 33:13 Kuulkaa, te kaukana olevat, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette lähellä, tunnusta voimani. 33:14 Siionin syntiset pelkäävät; pelko on yllättänyt tekopyhät. Kuka meistä saa asua kuluttavan tulen kanssa? kuka joukossa saammeko asua iankaikkisten palamien keskellä? 33:15 Joka vanhurskaasti vaeltaa ja oikeamielisesti puhuu; joka halveksii sorron voitto, joka pudistaa kätensä lahjuksista, joka sulkee hänen korvansa kuulemasta verta ja sulkee hänen silmänsä nähdä pahan; 33:16 Hän asuu korkeudessa, hänen suojapaikkansa on sotatarvike kivet: hänelle annetaan leipää; hänen vesinsä on varma. 33:17 Sinun silmäsi saavat nähdä kuninkaan hänen kauneudessaan, he näkevät maan se on hyvin kaukana. 33:18 Sinun sydämesi ajattelee kauhua. Missä kirjuri on? missä on vastaanotin? missä on se joka laski tornit? 33:19 Sinä et näe rajua kansaa, kansaa, jolla on syvempi puhe sinä voit havaita; änkyttävästä kielestä, ettet voi ymmärtää. 33:20 Katso Siionia, meidän juhlamme kaupunkia: sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalem rauhallinen asuinpaikka, tabernaakkeli, jota ei pureta; ainuttakaan sen paaluista ei koskaan poisteta, eikä yhtäkään sen johdot katkeavat. 33:21 Mutta siellä kirkas Herra on meille paikka, jossa on suuria virtoja purot; jossa ei kulje keittiö airoilla, eikä uljas laiva kulkee sen ohi. 33:22 Sillä Herra on meidän tuomarimme, HERRA on meidän lainantajamme, Herra on meidän kuningas; hän pelastaa meidät. 33:23 Sinun varusteesi ovat irti; he eivät voineet hyvin vahvistaa mastoaan, he eivät voineet levittää purjetta: silloin on suuren saaliin saalis jaettu; rammat vievät saaliin. 33:24 Ja asukas ei saa sanoa: 'Minä olen sairas', kansa, joka siellä asuu siinä annetaan heidän syntinsä anteeksi.