Isaiah
33:1 Voi sinua, joka ryöstelet, etkä ole ryöstetty; ja välittää
petollisesti, eivätkä he tehneet sinua petollisesti! kun sinä
lakkaa turmelemasta, sinä tulet saaliiksi; ja kun teet an
lopettaa petollisen kohtelun, he kohtelevat sinua petollisesti.
33:2 Herra, ole meille armollinen; me olemme odottaneet sinua: ole heidän käsivarsi
joka aamu meidän pelastuksemme myös hädän hetkellä.
33:3 Melun äänessä kansa pakeni; itsesi kohottamiseksi
kansakunnat olivat hajallaan.
33:4 Ja sinun saaliisi kootaan niinkuin toukka.
niinkuin heinäsirkat juoksevat heidän päällensä.
33:5 Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudella, hän on täyttänyt Siionin
tuomio ja vanhurskaus.
33:6 Ja viisaus ja tieto on sinun aikasi vakauteen, ja
pelastuksen voima: Herran pelko on hänen aarre.
33:7 Katso, heidän urhoonsa huutavat ulkona: rauhan lähettiläitä
itkee katkerasti.
33:8 Valtatiet ovat autioina, vaeltaja lakkaa, hän on särkenyt
liiton, hän on halveksinut kaupunkeja, hän ei katso ketään.
33:9 Maa suree ja kuivuu; Libanon häpeää ja hakattu maahan.
Sharon on kuin erämaa; ja Basan ja Karmel pudistivat pois omansa
hedelmiä.
33:10 Nyt minä nousen ylös, sanoo Herra; nyt minut korotetaan; nyt nostan
itse ylös.
33:11 Te tulette raskaaksi akanoita, te synnytätte oljenne: teidän henkänne, niinkuin
tuli, kuluttaa sinut.
33:12 Ja kansa tulee olemaan kuin kalkin poltto, niinkuin orjantappurat leikatut
ne poltetaan tulessa.
33:13 Kuulkaa, te kaukana olevat, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette lähellä,
tunnusta voimani.
33:14 Siionin syntiset pelkäävät; pelko on yllättänyt
tekopyhät. Kuka meistä saa asua kuluttavan tulen kanssa? kuka joukossa
saammeko asua iankaikkisten palamien keskellä?
33:15 Joka vanhurskaasti vaeltaa ja oikeamielisesti puhuu; joka halveksii
sorron voitto, joka pudistaa kätensä lahjuksista,
joka sulkee hänen korvansa kuulemasta verta ja sulkee hänen silmänsä
nähdä pahan;
33:16 Hän asuu korkeudessa, hänen suojapaikkansa on sotatarvike
kivet: hänelle annetaan leipää; hänen vesinsä on varma.
33:17 Sinun silmäsi saavat nähdä kuninkaan hänen kauneudessaan, he näkevät maan
se on hyvin kaukana.
33:18 Sinun sydämesi ajattelee kauhua. Missä kirjuri on? missä on
vastaanotin? missä on se joka laski tornit?
33:19 Sinä et näe rajua kansaa, kansaa, jolla on syvempi puhe
sinä voit havaita; änkyttävästä kielestä, ettet voi
ymmärtää.
33:20 Katso Siionia, meidän juhlamme kaupunkia: sinun silmäsi saavat nähdä
Jerusalem rauhallinen asuinpaikka, tabernaakkeli, jota ei pureta;
ainuttakaan sen paaluista ei koskaan poisteta, eikä yhtäkään
sen johdot katkeavat.
33:21 Mutta siellä kirkas Herra on meille paikka, jossa on suuria virtoja
purot; jossa ei kulje keittiö airoilla, eikä uljas
laiva kulkee sen ohi.
33:22 Sillä Herra on meidän tuomarimme, HERRA on meidän lainantajamme, Herra on meidän
kuningas; hän pelastaa meidät.
33:23 Sinun varusteesi ovat irti; he eivät voineet hyvin vahvistaa mastoaan,
he eivät voineet levittää purjetta: silloin on suuren saaliin saalis
jaettu; rammat vievät saaliin.
33:24 Ja asukas ei saa sanoa: 'Minä olen sairas', kansa, joka siellä asuu
siinä annetaan heidän syntinsä anteeksi.